Pienet ja pörröiset otukset elivät öisin, sillä päivämaailma kuului dinosauruksille.

Pörröhäntäinen nisäkäs ja kolme valkoviirullista nisäkästä oksistossa, keskellä pieni petodinosaurus, taustalla vedessä isoja kasvinsyöjäsauruksia.
Tutkija-taiteilijan näkemys esivanhempiemme elämästä.Mark Witton / Portsmouthin yliopisto

Fossiileistaan kuuluisalta Dorsetin kreivikunnan rannikolta Etelä-Englannista on löytynyt kourallinen hampaita, jotka 145 miljoonaa vuotta sitten kuuluivat kahdelle pienelle rottamaiselle eläimelle.

Niitä vanhempia nisäkkäiden fossiileja ei ole löytynyt mistään. Kymmeniä miljoonia vuosia myöhemmin haarautuneeseen sukupuuhun kuuluvat tänä päivänä niin sinivalaat kuin päästäiset ja myös me ihmiset.

Hampaat löysi omaksi ja opettajiensa yllätykseksi Portsmouthin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) opiskelija Grant Smith osana projektia, jossa hän kävi läpi varhaisen liitukauden kivilöytöjä Durlston Baysta.

Pubinpitäjä sai kaiman

Kaksi otusta saivat nimensä löytöalueesta: Durlstodon ensomi ja Durlstotherium newmani.

“Ensomi”-nimellä kunnioitaan paleontologi Paul Ensomia, ja “newman” viittaa tutkijoita auttaneeseen harrastajapaleontologi Charlie Newmaniin, joka on yhdistänyt harrastuksen ja leipätyön perustamalla pubiinsa fossiilimuseon.

145 miljoonaa vuotta sitten elettiin aivan liitukauden alkua. Eläinkuntaa hallitsivat dinosaurukset. Nisäkkäät olivat pieniä piilottelijoita, joiden monimuotoisuuden aika alkoi vasta, kun dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon 80 miljoonaa vuotta myöhemmin.

Kaksi hammasta ja mitta, joka osoittaa, että hampailla on leveyttä pari millimetriä.

Hammaslöytöjen mikroskooppikuvat näyttävät, että hampaita on käytetty uutterasti. Portsmouthin yliopisto

Kiinasta on aiemmin löytynyt noin 160 miljoonan vuoden ikäisiksi ajoitettuja hampaita, joita pidettiin nisäkkäiden purukalustona, mutta uusimmat tutkimukset ovat kumonneet tuon väitteen.

Siten englantilaislöydöt kuuluvat vanhimmille varmasti tunnetuille nisäkkäille. Vanhempiakin tosin on ollut, sillä nisäkkäiden juuret vievät triaskaudelle, 200 miljoonan vuoden päähän.

Ei hullummin selvitty, ihastelee tutkija

Dorsetin löydöt olivat karvaisia yöeläimiä. Toinen uunituore tutkimus (siirryt toiseen palveluun) todistaa sen pitkäaikaisen olettamuksen puolesta, että nisäkkäät ylipäätään uskaltautuivat liikkumaan päivällä vasta, kun dinosaurukset olivat hävinneet saalistamasta niitä.

Löydöistä pienempi söi ehkä hyönteisiä ja isompi kenties kasvejakin, päättelee tutkimusta johtanut, varhaisiin nisäkkäisiin erikoistunut Steve Sweetman. Hampaat ovat myös varsin kuluneet, mikä kertoo, että pikkuotukset elivät korkeaan ikään.

– Ei hullumpi saavutus, kun naapureina oli petodinosauruksia! Sweetman sanoo.

Tutkimus on julkaistu Acta Paleontologica Polonica (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.